Sörnäisten Työväen Piereskelijät

Jan ottaa lepiä.


Juha ja Thomannin ritsamörkö.


Semituhma ja semihauska juttu.

Otsastapuhuja – tuo entisaikojen aliarvostettu komeljanttari.

Kitarankielisten uutisten saamien tietojen mukaan nyt on talvi. Empiirisenä todisteena Lauri koitti saada veljensä – Pieneläinhieroja Levannon – Fiat Tipoa käyntiin, koitoksessa onnistumatta. Äänityssessioihin tuli siis keskiviikon kokoinen reikä.

Tiistaina äänittelimme lisää Petriä ja Sopivan kokoista (pientä) Jääkarhua. Äänimestari Nikkasen puuhellalla valmistimme kalapuikkoja ja ranskalaisia. Ai ai kuinka se elävän tulen maku kruunasi mereneläväisen gourmetlounaan.

Työrytmiksi on muodostunut seuraavanlainen: Ensinnäkin Juha räpeltää kainalokeppeinensä mikit, piuhat ja Bill Gatesin helvetinkoneen pelikuntoon. Toisekseen taiteilija Levanto soittaa kitarapohjat sveitsiläisen kellon tarkkuudella pariin otteeseen. Kolmanneksi Jan kutsuu perinteisin heimomenoin Punkvatin hengen saapuvaksi. Hengen saavuttua Jan soittelee omat osansa. Oikeastaan tähän asti ollaan projektissa päästy. Yhdet semikuppaset djembet on Petriin hakattu, mut rumpu, basso, kellopeli, syna, ukulele, huuliharppu, marimba, kuikka saatana ynnä muut fyllingit tullaan täten torppaamaan sinne väliin, jahka ollaan saatu kitarapohjat narulle.

Innovoida. Dynaaminen. Tulosvastuukvartaali.

Torstaina jatkettiin ja paistettiin hieman jauhelihaa hernekeiton joukkoon. Kyytiongelmia oli, mutta onneksi rahalla saa ja hevosella pääsee, kun hurautimme vehkeinemme Paimiota kohti Tanssii Tähtien Kanssa Tanssitähden Rokkitähtipoikaystävän kyydissä. Tattis tästä. tä.

Hyvähköön alustavaan kuosiin saatiin muun muassa kappale, jossa ei soiteta uudestaan, vaan pan- pan- pannussa kahvit keitettiin... Niin sanottu vakuutusmainoskappale ei kovasta kreikkalais-roomalaisesta painista huolimatta ole löytänyt nimeään. Syyssimpukka? Viimanappi?

Referenssimateriaalina toimi taas Martti ”Huuhaa” Innasen loistelias tuotanto. Upea läsnäolo. Upea tulkinta.

Koska deadlineksemme olemme asettaneet joulumarkkinat, niin kitarankielisen uutisvuoksen virtaamaa on vaikea arvioida. Poliisi tutkii asiaa.

Loppukevennys (joilleki wanha, mut vitu hauska, vai mitä Urpo? Minäkö vanha? heheheh...)

Bassotaiteilija Putkassa – Jalka poikki!

Kitarankielisten uutisten saamien tietojen mukaan Yakuzi Paton bassotaiteilija JuhaAntero on loukannut liikkumaelimensä siirtymätaipaleella krouvista kotiin. Apostolin kyydillä liikkunut Juha oli epähuomiossa astunut juottolan ovesta ulos väärään aikaan vuodesta. Paimion Putka sijaitsee maantieteellisesti alueella, joka on talvikuukausina vaarallista liikkumaympäristöä. Apostolin kyydillä liikkumista on Ulkoministeriön suositusten mukaan vältettävä Paimion seudulla marraskuusta maaliskuun loppuun.

Kitarankielisten uutisten äänityssessiot aloitettiin tänään Paimiossa. Torpan isäntä kepittelee ikävä kyllä vielä viikkoja, mutta lähteemme parantolan kupeesta on tiedottanut, että äänimestarina toimivan taiteilija Nikkasen vamma ei vaikuta hänen nuppienvääntökuosiin.

Onnenkantamoisena tänään orkesterilla oli käytössä nelivetoturboaluvannesähköherkku Audi A6, joten soittovermeiden logistiikka Puutorin bunkkerista Paimion punaiseen torppaan sujui motaria pitkin vittu täysillä!



Sänky kaadettiin kyljelleen, filttien funktio muutettiin lämmön varastoinnista tilan dumppaamiseen, piuhoja vedeltiin ja avot – äänityskoppi oli valmis. Kaikki ei kuitenkaan suju aina täydellisesti... Äänitystilan ilmanlaatu muuttui vaarallisen sakeaksi kun epähuomiossa tarjosimme Pedrolle variaation einespitsaa ja mustikkapiirakkaa. Koiran tennispallojakin sulattanut vatsa loihti tarkkaamon puolelle hyvinkin maanläheisen odöörin. Eli paska haisi ja banjot soi, sano.



Loppukevennyksenä kuuntelimme Paimiolaista punkkia, Huuhaa Innasta ja Jan keitti sumpit...

Petrillä aloiteltiin ja huomenna jatketaan. Kitarankielisiä uutisia jälleen jahka niitä on.